BirdLife ottaa käyttöön AviListin taksonomian
BirdLife Suomi on päättänyt siirtyä seuraamaan 10.6. julkaistua AviListin lajiluetteloa. Suomessa on tätä ennen seurattu AERC TAC:n luetteloa Suomessa tavatuissa lajeissa ja Howard & Mooren luetteloa maailman linnuissa. AviList korvaa IOC:n, eBird/Clementsin ja BirdLife Internationalin aikaisemmat maailman lajiluettelot.
Tarve yhteiselle maailman lintulajien luettelolle on ollut suuri. Lajistoltaan runsaimman ja niukimman lajilistan ero on ollut maailman mittakaavassa lähes tuhat lintulajia. Jopa naapurimaissa Suomessa ja Ruotsissa on sovellettu erilaisia luokittelutapoja, mistä on seurannut monenlaista päänvaivaa esimerkiksi pinnojen laskemisessa, tekstien kääntämisessä ja suojelutarpeiden priorisoinnissa. Uusi AviList selkeyttää tämän tilanteen.
Lintujen luokittelu ei ole yksinkertaista, sillä laji on liukuva käsite. Näkemys siitä, onko jokin muoto laji vai alalaji, vaihtelee tutkijoiden ja tutkimusten välillä. Erityisesti tämän vuosituhannen DNA-tutkimukset ovat muuttaneet käsitystä siitä, mitkä linnut ovat lajeja ja mitkä alalajeja. AviListin pohjana on moderni lajikäsitys. Listan taustalla olevasta työstä kerrotaan kootusti AviListin sivuilla (englanniksi).
AviList on päätetty Suomen lisäksi ottaa käyttöön monissa maissa. Toivottavasti se saavuttaa mahdollisimman yksimielisen aseman lintuharrastuskentässä.
Vaikutukset Suomessa havaittujen lajien luetteloon
AviListin myötä Suomessa tavattujen lintulajien määrä kasvaa 493:sta 496:een. Seuraavien lintujen lajistatus muuttuu:
Madeirankeiju (Hydrobates castro) jaetaan kolmeen lajiin: madeirankeijuun, azorienkeijuun (Hydrobates monteiroi) ja kapverdenkeijuun (Hydrobates jabejabe). Toistaiseksi ei ole selvyyttä, mihin lajiin Suonenjoelta tammikuussa 1993 kuolleena löydetty madeirankeiju kuuluu.
Ruskosuula jaetaan kahteen lajiin: ruskosuulaan (Sula leucocaster) ja meksikonruskosuulaan (Sula brewsteri). Toistaiseksi ei ole selvyyttä, kumpaan lajiin Helsingissä 2023 tavattu ruskosuula kuuluu.
Metsähanhi jaetaan kahteen lajiin, taigametsähanheen (Anser fabalis) ja tundrametsähanheen (Anser serrirostris). Aiemmin tundrametsähanhi on tunnettu metsähanhen alalajina A. f. rossicus. Tästä lähtien Suomen havainnot koskevat alalajia A. serrirostris rossicus. Kumpikin metsähanhilaji kuuluu Suomen pesimälajistoon. Tundrametsähanhia pesii aivan pohjoisimmassa Lapissa muutamia kymmeniä pareja ja taigametsähanhia muutama tuhat paria. Tundrametsähanhi on hyvin runsas läpimuuttaja eteläisessä ja keskisessä Suomessa.
Kyhmypilkkasiipi jaetaan kahteen lajiin, siperianpilkkasiipeen (Melanitta stejnegeri) ja amerikanpilkkasiipeen (Melanitta deglandi). Molemmat lajit on tavattu Suomessa, ja näin ollen Suomen lajilistaan lisätään yksi uusi laji.
Amerikantavin (Anas carolinensis) tulkitaan olevan tavin alalaji. Amerikantavi poistuu Suomessa tavattujen lintulajien luettelosta.
Lehmähaikara jaetaan kahteen lajiin, lehmähaikaraan (Ardea ibis) ja idänlehmähaikaraan (Ardea coromanda). Lehmähaikara on luokiteltu luonnonvaraisesti tavattujen lintujen A-kategoriaan, idänlehmähaikara puolestaan todennäköisten tarhakarkulaisten E-kategoriaan.
AviListin mukaan Suomessa tavattu idänkäkitaksoni on Cuculus optatus, ei saturatus.
Etelänisolepinkäisen (Lanius meridionalis) pallidirostris-alalaji luetaan jatkossa olevan isolepinkäisen (Lanius excubitor) alalaji. Etelänisolepinkäinen poistuu Suomessa tavattujen lintulajien luettelosta.
Isolepinkäisen sibiricus-alalajin luetaan jatkossa olevan taigaisolepinkäisen (Lanius borealis) alalaji. Taigaisolepinkäinen on Suomelle uusi lintulaji.
Punapyrstölepinkäisen phoenicuroides-alalaji tulkitaan jatkossa omaksi lajikseen, ruostepäälepinkäiseksi (Lanius phoenicuroides). Ruostepäälepinkäinen on Suomelle uusi lintulaji.
Pikkukiuru jaetaan useaan eri lajiin. Toistaiseksi ei ole selvää, koskevatko Suomen pikkukiuruhavainnot pikkukiurua (Alaudala rufescens), mongolianhietakiurua (Alaudala cheleensis) vai kaspianpikkukiurua (Alaudala heinei).
Ruostepääsky on jaettu kolmeen eri lajiin, joista ruostepääsky (Cecropis rufula) ja aasianruostepääsky (Cecropis daurica) on tavattu Suomessa. Aasianruostepääsky on Suomelle uusi lintulaji.
Itäiset ja läntiset rusotaskut on jaettu eri lajeihin, rusotaskuun (Oenanthe hispanica) ja kirjotaskuun (Oenanthe melanoleuca). Suomen havainnoista vain Varkaudessa 2018 havaittu kirjotasku on määritetty lajilleen. Kirjotasku korvaa rusotaskun Suomessa tavattujen lintulajien luettelossa.
Hailuodossa syksyllä 2021 tavattu aasiankeltavästäräkki (Motacilla tschutschensis) on erotettu keltavästäräkistä omaksi lajikseen. Aasiankeltavästäräkki on Suomelle uusi lintulaji.
Tundraurpiainen (Carduelis hornemanni) luetaan jatkossa kuuluvaksi urpiaiseen (Acanthis flammea). Myös joillakin listoilla ollut “ruskourpiainen” (Carduelis cabaret) kuuluu urpiaiseen. Tundraurpiainen poistuu Suomessa tavattujen lintulajien luettelosta.
Rariteettikomitealle on ilmoitettu havainto lännenrusokertusta (Curruca iberiae) Eurajoen Säpissä vappuna 2025. Mikäli havainto hyväksytään, Suomen listalla on sekä lännenrusokerttu että Suomessa jo hyväksytysti tavattu idänrusokerttu (Curruca cantillans). Molemmat lajit ovat aiemmin kuuluneet rusorintakertun (Sylvia cantillans) alle, mutta lajinimi rusorintakerttu painuu nyt historiaan. Useimpia Suomen vanhoja rusorintakerttuhavaintoja ei ole määritetty nykyiselle lajitasolle.
Muutoksia tieteellisissä nimissä
Uuden lajiluettelon myötä monen lintulajin tieteellistä nimeä on päivitetty. Muutamat muutokset ovat pieniä kirjoitusasun muutoksia kieliopillisista syistä, kuten idänlehmähaikaran coromandus > coromanda.
Tieteellisiä sukunimiä on sen sijaan uudistettu runsaasti. Sukunimen tehtävä on yhdistää keskenään läheisintä sukua olevat lajit, mutta rajanveto tämän suhteen on vaihdellut suuresti eri aikoina. Tästä syystä suku on taksonomisesti vielä liukuvampi käsite kuin laji.
Monet uusista sukunimistä ovat itse asiassa vanhoja ja tuttuja vuosikymmenien takaisista lintukirjoista, kuten kanahaukan sukunimi Astur. Uusi sukunimi on 61:llä Suomessa luonnonvaraisesti tavatulla lajilla.
Myös lahko- ja heimotasolla on useita uusia tieteellisiä nimiä ja kaksi uutta suomenkielistä lahkonimeä: Ciconiiformes on suomeksi kattohaikaralinnut ja Suliformes suulalinnut.
Vanhoja sukunimiä voi sopivissa yhteyksissä käyttää edelleen uusien rinnalla.
AviList Tiira-lintutietopalvelussa ja BirdLifen sivuilla
Tiira ja BirdLifen sivut päivitetään vähän kerrallaan vastaamaan uutta tilannetta. Muutos ei vaadi toimenpiteitä tavalliselta käyttäjältä. Tiirassa vanhat nimet toimivat edelleen, mutta järjestelmä tulee kohtuullisen ajan sisällä ymmärtämään myös kaikki uudet nimet. Sama pätee 3+3-lyhenteisiin. Taksonomian päivitystilanteen voi tarkistaa Tiiran taksoninimikkeet-sivulta.