Yölaulajia 2026: runsaasti ruisrääkkiä ja kehrääjiä, niukasti luhtahuitteja
Yölaulajaretket ovat suosittu osa loppukevään ja alkukesän linturetkeilyä. Monien yölaulajien määrät vaihtelevat suuresti vuosien välillä muun muassa muutonaikaisen suursäätilan mukaan, kun taas joistakin lajeista havaintoja kertyy tasaisemmin.
Tässä tarkastellaan kahdentoista varsinaisen yölaulajan ja yölaulajaretkillä usein havaitun sarvipöllön runsautta Tiira-lintutietopalvelun aineiston perusteella. Vuonna 2026 havaittiin runsaasti viiriäisiä, kehrääjiä, ruisrääkkiä ja sarvipöllöjä. Ruokosirkkalintuja havaittiin ennätyksellisen paljon. Vähissä olivat luhtahuitti, pensassirkkalintu ja luhtakerttunen.
Alla on esitelty yölaulajien runsauden* vaihtelua viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kiitos kaikille havaintojaan Tiiraan kirjanneille!
Kauas kuuluvia kaulushaikaroita havaittiin vuonna 2026 hieman viime vuosia vähemmän. Pakkastalvi oli todennäköisesti verottanut Euroopassa talvehtivan lajin kantaa. Pitkällä aikavälillä kaulushaikaramäärät ovat kuitenkin olleet kasvussa.
Luhtahuitin sivalluksia kuultiin tänä vuonna varsin sama määrä kuin viime vuonna, mutta runsaus jäi kauas huippuvuosista. Luhtahuittimäärät vaihtelevat suuresti vuosien välillä, mutta viime vuosina määrät ovat jääneet selvästi reilun vuosikymmenen takaista pienemmiksi.
Viiriäisiä havaittiin pytpyttelemässä lähes sama määrä kuin viime vuonna. Lajilla oli jo kolmas peräkkäinen hyvä vuosi.
Ruokosirkkalintu on Suomessa edelleen varsin harvalukuinen pesimälaji, jonka havainnot painottuvat eteläiseen Suomeen. Laji on runsastunut selvästi viime vuosina, ja tänä vuonna ruokosirkkalintuja havaittiin jälleen ennätyksellisesti. Vuosikymmenessä ruokosirkkalintumäärät ovat kolminkertaistuneet.
Luhtakanan kiljuntaa kuultiin tänä vuonna hieman keskimääräistä enemmän, mutta aivan muutaman edellisen vuoden tasolle ei ylletty. Luhtakana on runsastunut Suomessa Tiira-aikana selvästi.
Ruisrääkän omalaatuista narinaa kuultiin tänä vuonna ilahduttavan monin paikoin. Havaintomäärä on Tiira-ajan toiseksi suurin. Myös kahtena edellisenä kesänä ruisrääkkiä on havaittu hyvin vuosikymmenen taitteen pienen notkahduksen jälkeen.
Luhtakerttusen taiturimaista laulua kuultiin tänä vuonna hieman keskimääräistä vähemmän. Edellisvuoden erinomaisista lukemista jäätiin nyt selvästi.
Viitakerttusia puolestaan havaittiin viime vuosia ja myös pitkän ajan keskiarvoa enemmän. Kaakkois-Aasiassa talvehtivan lajin päämuuttoaikaan osuivat hyvät idänpuoleiset virtaukset, jotka toivat tavallista enemmän laulavia lintuja Suomeen.
Kehrääjän surinaa kuultiin tänä vuonna hyvin paljon. Vain vuonna 2024 laji on ollut niukasti runsaampi. Eteläinen kehrääjä on selvästi runsastumassa Suomessa.
Karkeaääninen rastaskerttunen on Suomessa varsin harvalukuinen pesimälaji. Vuosi 2026 oli lajille hyvin keskimääräinen. Lajin havaintomäärät ovat pysyneet varsin vakaina kahden vuosikymmenen ajan.
Pensassirkkalinnun sirinää kuulee Suomessa nykyään selvästi harvemmin kuin vielä 2010-luvun alkuvuosina. Myös tämän vuoden runsaus jää Tiira-ajan keskiarvon alapuolelle ollen varsin lähellä viime vuosien tasoa.
Myös viitasirkkalinnun osalta ollaan nykyään kaukana lajin huippuvuosista. Vuonna 2026 lajia kuultiin parin viime vuoden tapaan enemmän kuin vuosikymmenen vaihteessa, mutta määrä jäi silti pitkän ajan keskiarvoa alhaisemmaksi.
Satakielen kovaäänistä laulua kuultiin tänä vuonna normaaliin tapaan. Vuosien väliset vaihtelut ovat lajilla varsin pieniä moniin muihin yölaulajiin verrattuna.
Sarvipöllö ei ole yölaulaja, mutta iso osa lajin havainnoista tehdään yölaulajaretkien yhteydessä poikueiden kerjuuäänten perusteella. Sarvipöllövuosi 2026 oli erinomainen, havaintoja tehtiin toiseksi eniten Tiira-aikana. Vain ennätyksellisenä myyrävuonna 2009 sarvipöllöjä on havaittu enemmän.
* Analyysissa arvioidaan yölaulajien runsautta Tiira-lintutietopalveluun huhti–kesäkuussa vuosina 2007–2026 kirjattujen havaintojen perusteella. Joitain lajeja, kuten ruisrääkkiä ja viiriäisiä, saapuu vielä heinäkuussa uusille reviireille, joten koko vuoden aineiston osalta tilanne voi näyttää hieman erilaiselta. Runsautta on arvioitu eri lajeille hieman eri tapaan samoja yksilöitä koskevien havaintojen poissulkemiseksi. Kaulushaikaralla, luhtahuitilla, viiriäisellä ja ruokosirkkalinnulla runsaus on 10 x 10 kilometrin suuruiselta alueelta ilmoitettujen suurimpien yksilömäärien summa; luhtakanalla, ruisrääkällä, luhtakerttusella ja viitakerttusella 1 x 1 kilometrin ruutujen maksimiyksilömäärien summa. Kehrääjällä, rastaskerttusella, pensassirkkalinnulla, viitasirkkalinnulla, satakielellä ja sarvipöllöllä runsaus on niiden 1 x 1 kilometrin ruutujen lukumäärä, joissa laji on havaittu.